|
Post by Viona on Mar 1, 2019 18:42:19 GMT 2
Jäikö jokin asia tunnilla mietityttämään, kohtasitko uuden termin tai janoatko lisätietoa? Kurkkaa täältä, ratsastajan tietopankista! Copyright Susikallio, kaikenlainen kopioiminen kielletty. Hyödyllistä:
|
|
|
Post by Viona on Mar 1, 2019 19:05:41 GMT 2
Hakemisto rakentuu pala kerrallaan kun niitä ehdin kirjoitella - ehdota vielä puuttuvaa termiä! :) Ratsastuksen peruspalikat Ratsastajan asento & istunnan linjatTasapaino Pohkeet (ylä - ja alap.)OhjasotePidäte Puolipidäte Myötääminen Pysähdys Peruutus Kääntävät avut ja kääntäminen Ulkoavut Ulko-ohjan tuki Asetus, asettaminen Suoruus, suoristaminen Taivutus, taivuttaminen Kouluratsastuksen peruspalikatTahti ja tempo Temponlisäykset Askelpituuden säätely Pohkeenväistö - osa I. väistävä pohje Etuosakäännös ja takaosakäännös Istunta - osa II. hevosta häiritsemätön istunta & liikkeeseen mukautuminen Rentous Kuolaintuki Peräänanto Syventävää kouluratsastustaPohkeenväistö - osa II. sovella väistöjä Avotaivutus Sulkutaivutus Irtonaisuus, lennokkuus ja säännöllisyys Istunta - osa III. istunnalla vaikuttaminen Kokoaminen Luotiviiva AskellajeistaKäynti Ravi Laukka ep. Ratsastuksenopettajan suusta kuultua...
Pitkät jalat Kantapäät alas Rentoudu Kanna kädet Sillä on takajalat tallissa Se on pitkä kuin nälkävuosi Esteratsastuksen peruspalikat
Laukan rytmi Laukan lyhentäminen ja pidentäminen Maapuomit & kavaletit Lyhyt myötääminen Katse Esteistunta Kolmipisteistunta Perusistunta Lähestymiset ja ponnistuspaikat Suhteutettu linja Hypyn kaari Tyypilliset estetyypit - osa I. ristikko, pysty Erikoisesteet - osa I. vesimatto, muuri, aalto, lankku Syventävää esteratsastustaLaukan kokoaminen ja lisääminen Pitkä myötääminen In-and-out Tyypilliset estetyypit - osa II. okserit, trippeli Maastoestetyypit ja maastossa hyppääminen Erikoisesteet - osa II. vesieste, kapeat esteet, pituusesteet
|
|
|
Post by Viona on Mar 2, 2019 20:45:54 GMT 2
Ratsastajan asento Kaikki ratsastus lähtee hyvästä asennosta: sillä on väliä, miten siellä selässä könötämme! Hevonen on kuin ratsastajansa peili. Olet varmasti huomannut, miten upeasti kouluratsut liitelevät kentän poikki, mutta jos vasta-alkaja nousee satulaan, ei hevosen koulutustaso olekaan ratkaiseva tekijä - upea kouluratsu ei enää erotukaan niistä perustuntareista. Miksi? Koska aloitteleva ratsastaja ei hallitse kehoaan niin kuin kokenut kouluratsastaja, eikä hevonen ymmärrä mitä siltä pyydetään kun ratsastajan asento viestii jotakin aivan muuta kuin avut. Olemme täällä kuitenkin oppimassa, ja tästä alkaa tie kohti upeaa ratsastusta! No, ainakin näin virtuaalisesti... :) Paneudumme myöhemmin tarkemmin ratsastajan istunnan linjoihin, mutta sitä ennen on rakennettava perusta: ratsastajan asento. Aloitetaan ylhäältä. Niin kuin pyöräillessäkin, jos katsot maahan, todennäköisesti myös sinne päädyt. Joten kanna leukasi ylväästi! Ratsastajan niska-hartiaseutu on yllättävän monille heikko lenkki, sillä se vaikuttaa enemmän kuin arvaisikaan. Siispä hartiat taakse, lapaluut lähelle toisiaan ja leuka ylös! Tämä jo suoristaa selkää, eikä selkää olekaan tarkoitus suoristaa jäykäksi tai kaarevaksi. Selkä saakin itseasiassa olla hyvinkin rento ja joustava, kuin nikamat muodostaisivat hevosen liikkeissä joustavan helminauhan. Selästä pääsemme istuinluihin. Aluksi niiden hahmottaminen satulassa on vaikeaa, auttaa jos istut käsiesi päälle. Istuinluut ovat itseasiassa yksi iso luurykelmä, jonka terävillä kärjillä meidän pitäisi satulassa levätä. Auts! Kuinka moni myöntää fuskaavansa vähän? Niinpä. Suurin osa ratsastajista joko huomaamattaan tai laiskuuttaan antaa painonsa pudota istuinluiden eteen. Sanonkin aina naispuoleisille oppilailleni, että kuvittele olevasi mies. Johan ne istuinluiden kärjet alkavat löytyä... Kun katse on ylhäällä kohti menosuuntaa, selkä suora mutta rento ja paino tasaisesti molempien istuinluiden kärjillä, asento alkaa näyttää jo aika hyvältä. Korjataan vielä pari yleistä virhettä: takareisien ei ole tarkoitus osua hevoseen ollenkaan. Tässäkin olisi niin helppo vähän fuskata, mutta jalan asento vaikuttaa pohkeisiin hurjasti. Korjataan siis sisäreisi koskettamaan satulaa. Nyt koko jalan asento muuttuu; polvet ja varpaat kääntyvät kuin itsellään kohti menosuuntaa, lonkat rentoutuvat ja kantapää laskeutuu rentona alas, sillä ratsastajan ei enää tarvitse jännittää pitääkseen jalkaansa lähellä hevosta. Kantapäitä ei suinkaan ole tarkoitus runnoa väkisin alas, silloin pohjelihas jännittyy suotta. Ajattele sen sijaan varpaita hieman ylemmäs tai vaikka jalkapohjia vaakasuoraan linjaan maahan suhteen. Jos putoaisit, putoaisitko varpaillesi vai lättäjaloille? Jalkojen asennosta vaikeimpia asioita on kuitenkin rentous. Oletko joskus ihmetellyt, miksi hevonen ei lisää ravia vaikka kuinka naputtaisit pohkeella, tai miksi hevonen on jäykkä kuin rautakanki, vaikka jumppaisit sitä miten? Syy saattaa löytyä jaloistasi. Päästä reidet ja takapuoli rennoksi ja irrota polvet satulasta; herkimmät hevoset hidastavat kun polvet vain koskettavat satulaa tai jos pakarat ovat jännittyneet. Tässä auttaa, kun olet löytänyt ne kuuluisat istuinluut ja rentouden jalkoihin! Aluksi tasapaino tuntuu horjuvalta ja asento oudolta, mutta askel kerrallaan keho tottuu uuteen asentoon. Istunnan linjatKuolain - ohja - ratsastajan ranne - kyynärvarsi - kyynärpää Tämä linja mahdollistaa tehokkaan ja joustavan ohjastuntuman toteutumisen. Tässä linjassa yleisiä ongelmia on monta: - saatat huomaamattasi katkaista linjan kuolaimesta käteesi ihan vain sillä, että et kanna käsiäsi vaan annat niiden lojua satulalla - linja katkeaa myös, jos kätesi ovat liian korkealla tai ranteesi eivät ole suorassa Ratsastajan korva - olkapää - kyynärpää - lonkka - nilkkaTästä linjasta on olemassa lukuisia variaatioita, mutta tämä pätee niin este- kuin koulusatulassa ratsastaville. Kun tsekkaat peilistä, että tämä linja toteutuu, asentosi on jo todella suora ja oikeaoppinen! Yleisimpiä ongelmia: - ratsastaja kyyhöttää satulassa lysyssä ja hevonenkin näyttää etupainoiselta - tuoli-istunnassa ratsastajan kireät lonkankoukistajat/vääränmallinen satula pakottaa pohkeet liian eteen ja painopisteen satulan takakaarelle - takakenoisessa istunnassa ratsastaja luulee suoristavansa selkäänsä, kun se todellisuudessa nojaa jo aivan liikaa taakse ja huomaamattaan jarruttaa hevosta kaikenaikaa istumalla liikettä vastaan Palaa hakemistoon - Seuraava
|
|
|
Post by Viona on Mar 2, 2019 21:00:43 GMT 2
Ratsastajan tasapaino
Mitä heikompi tasapaino, sitä haastavampaa satulassa on pysyä - puhumattakaan hevoseen vaikuttamisesta! Edellisessä osassa puhuimme jo hieman tasapainosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Jos ratsastajan painopiste ei ole tasan molempien istuinluiden kärjillä, hän mitä todennäköisimmin lähtee hakemaan tukea jostain muualta. Keventäessä lähtee helposti tukeutumaan ohjiin ja harjoitusravissa puristaa jaloilla vain pysyäkseen lähempänä satulaa. Oletko joskus horjahtanut, jos jalustin on pudonnut kesken matkan? Aijai, taidat vähän fuskata tasapainosta. Ei huolta, näitä virheitä sortuvat kaikki tekemään, mutta niistä on onneksi mahdollista oppia pois! Perusistunnassa tasapaino lähtee oikeasta painopisteestä eli istuinluilta, sekä katseesta. Uskalla päästää jalat rennoksi hevosen kyljille ja kanna itsesi vatsalihaksilla. Katseen tulisi tähdätä hevosen korvien välistä menosuuntaan. Tuijotatko maata tai hevosen ihanasti hulmuavaa harjaa? Kyllä se harja siellä kaulassa pysyy vaikket tarkistaisikaan ;) Keventäessä tasapainoa ei saisi hakea ohjista, eikä liioin jalustimista. Nyt ratsastajan painopiste siirtyy istuinluilta kantapäille. Jos varpaat ovat alempana kuin kantapäät, ratsastajan painopiste horjuu ja jalat jännittyvät - tuloksena on hutera kevennys. Helposti tulee ottaneeksi vähän tukea (tai vetoapua...) ohjista, mikä nyt tietenkään ei ole hevosesta kovin mukavaa, ja se jännittyy, jännittää selkänsä ja keventäminen käy aina vaan vaikeammaksi. Keventäessä itseasiassa ei pitäisi hilata itseään ylös, vaan antaa hevosen takajalkojen työntövoiman puskea hieman irti satulasta ja sitten reisien varassa jarrutella alas. Näin keventäminen onnistuu vaikka kokonaan ilman jalustimia! Edellinen - Palaa Hakemistoon - Seuraava
|
|
|
Post by Viona on Mar 2, 2019 21:11:07 GMT 2
Pohkeet
Pohkeiksi kutsutaan ratsastajan jalkoja: reisiä kutsutaan yläpohkeiksi ja polvesta alaspäin alapohkeiksi. Pohkeita annetaan, kun hevosen halutaan liikkuvan eteenpäin tai lisäävän vauhtia. Pohkeilla voi hevoseen vaikuttaa monin muinkin tavoin. Alapohje yleensä on se joksi koko pohje käsitetään. Aloittelijoiden virhe on kaivaa kantapäillä varsinaisen pohjelihaksen sijaan - tähän sortuu helposti myös siinä tapauksessa, jos jokin muu istunnan virhe pakottaa jalan jännittyneeksi ja hevonen on valmiiksi "turta" pohkeen jännitykselle, onhan se jo tottunut siihen. Parhaimmillaan pohkeiksi riittää pohjelihaksen jännittäminen hevosen kylkeä vasten, mutta tämä vaatii vuosien harjoittelua ja hevosen kuuntelua. Kun halutaan hevosen liikkuvan eteen eli käytetään eteenvieviä apuja, molempia pohkeita puristetaan hevosen kylkiin tasaisesti. Yläpohkeella eli reidellä voi hevoseen vaikuttaa monella tavalla joko huomaamattaan tai kokeneet rastastajat eleettömään ratsastukseen tähdätessään. Jo aiemmin mainitsin, että satulaa puristavat polvet, reidet ja pakarat saavat hevosen hidastamaan. Vastaavasti liikettä voi lisätä päästämällä reidet irti satulasta kevyen puristuksen päätteeksi. Edellinen - Palaa Hakemistoon - Seuraava
|
|
|
Post by Viona on Mar 4, 2019 13:50:31 GMT 2
OhjasoteOhjat kiinnittyvät kuolaimeen ja tulevat ratsastajan käteen pikkurillin ja nimettömän välistä. Peukalo sulkee ohjan nyrkin sisään, joka pidetään pystyssä noin nyrkinmitan päässä satulan etukaaren yllä. Käsien väliin mahtuu noin nyrkin parin verran tyhjää. Ohjan pituutta säädellään keräämällä tai päästämällä ohjaa nyrkin sisässä - on tärkeää pitää sormet pehmeästi nyrkissä, jotta ohjat eivät pääse tahattomasti löystymään tai kiristymään. Kun nyrkit pidetään kiinni ja pystyssä, pysyy ohjat suorina ja linja kuolaimesta kyynärvarteen toteutuu. Ratsastaja oppii tuntemaan molemmat suupielet vain harjoituksen kautta. Jos suupieliä ei tunnu, voi ratsastaja hetkellisesti levittää käsiään - näin molempien suupielien pitäisi löytyä. Opettele tuntemaan suupielet koko ajan molemmissa nyrkeissä! Symmetria on tärkeää saavuttaa molempiin suupieliin, jotta ohjasavut ovat tasaisia. Ohjat eivät saa olla liian pitkät tai löysällä kierteellä, silloin tuntuman löytyminen on hyvin hankalaa. Toisaalta ohjat eivät saisi olla liian lyhyetkään, silloin riskinä on hevosen jännittyminen edestä. Ihanteellisessa tuntumassa ratsastaja tuntee hevosen molemmat suupielet yhtäläisesti. Ohjasote on tasainen ja tarjoaa siten hevoselle riittävää tukea, mutta se on myös kevyt siten että hevonen ei nojaa kuolainta vasten. Sopiva ohjan pituus on sellainen, että ratsastaja pystyy vaikuttamaan ohjilla joutumatta siirtämään käsiään pois omalta paikaltaan, eli toisin sanoen pidätteet ja asettaminen ym. tapahtuu nyrkin sisässä. Jos ohjia pitää liikuttaa, suunta on aina sivulle-ylös-tai eteen, ei koskaan ratsastajan napaa kohden. Tyyppiongelmia tuntumassa:- nyrkit eivät ole pystyssä; ratsastaja joutuu ottamaan isoja ohjasotteita koska tuntuma suupieliin on hutera - ratsastajan kädet makaavat reisillä; ratsastaja ei tunne suupieliä ja joutuu ottamaan isoja ohjasotteita - ratsastajan kädet ovat liian edessä/kyynärpäät ovat suorassa; ratsastajan käsi on kova eikä hevonen luota kuolaimeen - ratsastaja vetää ohjista tehdessään pidätteitä; hevonen pakenee kuolainta kiihdyttämällä vauhtia - ohjat ovat liian pitkät; ratsastaja ei tunne suupieliä ja joutuu ottamaan isoja ohjasotteita - ohjat ovat liian lyhyet; hevonen jännittyy edestä ja liikkuu vastahakoisesti pohkeesta eteen, avaa suutaan ja on "levoton" edestä - hevonen kulkee pää pystyssä; ratsastajan käsi ei ole tasainen eikä hevonen uskalla luottaa siihen, tai se on tottunut välttelemään kuolaimen vaikutusta - hevonen kulkee pää luotiviivan alla "linkussa"; tässäkään ei ole rehellistä tuntumaa, vaan hevonen pakenee kuolaimen vaikutusta sen alle - tuntuman pitää tuntua maitotölkin painoiselta/kahden kilon painoiselta etc.; hevonen makaa kuolainta vasten eikä kanna itseään tai ratsastaja kantaa hevosta eikä päin vastoin Edellinen - Palaa Hakemistoon - Seuraava
|
|