Helppo C:1 kouluryhmä

[Viona]

Helppo C:1 koulutunneilla täsmälliset siirtymiset, oikea-aikaiset avut ja tarkat tiet tulevat tutuiksi. Näillä tunneilla ratsastajille rakennetaan vankat perustiedot- ja taidot, joiden muodostamalle perustalle on myöhemmillä tasoilla hyvä rakentaa lisää!

• torstaisin klo 18-19
• opettajana Viona Valera
• kurssi sisältää 12 ratsastustuntia (10 vaaditaan alkeiskurssimerkkiin)
• alkeiskurssilta saat hyvän pohjan tälle tasolle

Tunneille ilmoittautuminen täällä!

Kurssilaiset 6/6 TÄYNNÄ
Luka
Sara
Emilia
Axel
Siru
Amy

[Viona]

HeC:1 Vionan koulutuupparit #1

Maksa tunti vapaamuotoisesti 14.3. eli ensi viikon torstaihin mennessä niin vaikutat seuraavan tunnin (listatunti) kommentointiin positiivisesti ;) Voit maksaa tunnin vielä myöhemminkin, jolloin jätät seuraavan NL-tunnin kommentoinnin opettajan mielivaltaiseksi, mutta saat silti tuntimerkinnän kaappiisi ja kerrytät tunteja koulu C:1-merkkiin.

Luka -  Lydde
Sara -  Venus
Emilia - Kössi
Axel - Zilja
Siru - Severi
Amy - Queen

"Hei vaan kaikille!", hymähdin antaessani katseen kiertää upouuteen maneesiin valuvissa ratsukoissa. Valo siivilöityi vaaleita seiniä halkovista ikkunoista vaalealle sekoitepohjalle, vaikka ulkona vallitsikin takatalven pyry. Tämä oli munkin ensimmäinen tunti tässä uudessa paikassa, ja kyllähän se vähän jännitti. Varsinkin kun vanhoja susarilaisia paikalla oli vain Amy, Emilia ja Siru... Musta tuntui, että kaiken uuden keskellä mä en ikinä tottuisi puhumaan mikkiin sen sijaan että kailottaisin ohjeita, mutta siitä en luopuisi, että seuraisin ratsukoita kentän keskeltä. Mun tyyliin ei vaan sopinut se tuolissa lököttely. 

"Teillä onkin siellä nyt totuteltavaa uusiin ratsuihin - ja mulla teidän nimiin, joten pidetään tämä eka kerta rentona ja helppona", jatkoin auttaessani jonkun vähän pidemmän pojan irvistelevän Lydden selkään. "Mä olen tosiaan Viona, kilpailen itse koulupuolella ja toivon, että näistä tunneista on teille paljon iloa. Otan mielelläni vastaan parannusehdotuksia!" 

"Siinä alkukäyntien aikana voitte jo vähän kuulostella ja fiilistellä ratsujanne - miltä tämän ratsut askeleet tuntuvat ja miten se havannoi ympäristöään. Näitä asioita tarkkailemalla saa jo paljon osviittaa siitä, miten meidän pitäisi juuri tätä hevosta ratsastaa. Esimerkiksi Venus pitää ihan tosissaan viedä sinne kulmiin, tai se rupeaa hötkyilemään jo puolessa välissä pitkää sivua, ja Queenia ei sovi pakottaa mihinkään." Oli outoa, miten lyhyessä ajassa uudet hevoset olivat käyneet tutuiksi. Mä pidin nyt jo tähtipäisestä Venuksesta, vaikka se tuppasikin välillä näkemään ufoja ihan ärsyttävyyteen saakka. 

"Aloitetaan sitten! Kerätkää ohjia käteen, lähdetään saman tien ratsastamaan reipasta käyntiä. Pyytäkää pohkeesta reilusti eteen ja antakaa kädellä hieman tilaa, eli myödätkää hevosten pään liikkeitä joustavin kyynärpäin. Lähdetään sitten ottamaan pysähdys aina joka toisen kirjaimen kohdalle, sieltä esimerkiksi Siru valmistelee pysähdyksen H:n kohdalle. Hyvä, muistakaa tosiaan se valmistelu! Eli jo muutama askel ennen kuin haluatte hevosen pysähtyvän, istutte syvemmälle satulaan ja painatte jalkoja raskaiksi maata kohden. Juuri noin, kyllähän se Severikin pysähtyy!"

"Muista, Luka - olihan sun nimi Luka - että Lydde toimii parhaiten painoavuilla. Voit huoletta pitää ohjat vielä puolipitkinä ja hakea pysähdykset nimenomaan sieltä istunnasta. Istu vähän rohkeammin liikettä vasten." Lydde aukoi suutaan korvat luimussa, kun Lukalla kesti hetki löytää oikea määrä ohjia ja painoapuja. 

"Queenin kanssa vähän vähemmän painetta ja selkeät puolipidätteet ennen apuja." Silakanmallinen Queen esitteli parhaillaan parasta kylkimyyryään, joka ei ihme kyllä tehnyt vaikutusta Amyyn. "Suorista ja anna sille tilaa, sitten uudestaan."

"Ja muistatte sieltä pysähdyksestä lähteä napakasti myös liikkeelle! Nyt ei olla alkeiskurssilla, vaan koulutunnilla - pohkeet lähellä koko pysähdkyksen ajan ja siitä sitten reippaasti etenevään käyntiin." 

Pyysin ratsastajia kääntämään pitkältä sivulta omaan tahtiin keskihalkaisijalle, johon tehtiin pysähdys ja neljän askeleen peruutus. 
"Kössi saisi kävellä paljon reippaammin. Napauta raipalla pohkeen taakse, jos se ei yhtään kuuntele sun pohkeita, Emilia." 

Zilja ei hiffannut yhtään mistä tässä peruutuksessa oli oikein kysymys, se heitti päätään Saran tehdessä pidätteen toisensa perään. 
"Ziljalla vähän lyhyempi ohja ja pienemmät pidätteet edestä, pohkeet kiinni", ohjeistin, mutta pari sekuntia liian myöhään; Zilja lähti epäonnisesta peruutuksesta vähän pomppien liikkeelle. Tammalla oli ikävä tapa protestoida kaikkea ja kaikkia pomputtamalla takajalkojaan ylös-alas, ja jos sen antoi jatkua, se heittäisi hetken päästä jo ihan kunnon pukit. 

"Peruutuksissa pitää muistaa apujen oikea ajoitus: ei voi samaan aikaan vetää ohjista hullun lailla ja paukuttaa pohkeilla ja sitten ihmetellä, kun mitään ei tapahdu. Hevoset on aika yksinkertaisia eläimiä, ja vieläpä pakoeläimiä, joten ne ei kovin mielellään ylipäänsä liiku takaperin. Siksi pohkeet pitää olla koko ajan lähellä kylkiä antamassa tukea ja ikään kuin vakuuttamassa, että on ihan okei peruuttaa. Ohjilla sitten tehdään pieniä pidätteitä, varmista ensin, että sulla on riittävä tuntuma molempiin suupieliin, eli että sä tunnet suupielet ennen kuin lähdet tekemään pidätteitä. Mutta se varsinainen peruuttava apu lähtee istunnasta ja painopisteen muutoksesta; sillä me kerrotaan hevoselle että hei, ei mennäkään pohkeesta eteen vaan taakse." 

"Yks-kaks-kol-nel- hyvä Emilia! Kössin kanssa pohkeet täytyy pitää lähellä kylkiä ja tuntuma vakaana, sitten se onkin varsin näppärä epeli", myhäilin ruunikon astellessa tärkeänä taaksepäin Emilian alla. 

"Tee, Amy, ihan pienet pidätteet ohjista ja ajattele enemmän painopistettäsi."

"Pysytään tässä samalla tiellä eli pitkältä sivulta käännätte sopivasta kohdasta keskihalkaisijalle ja vaihdatte suuntaa joka kierroksella, mutta siirretään hevoset kevyeen raviin. Pitäkää välimatkat, etenkin Lyddeen!" Huomautin, kun tamma luimi uhkaavasti Severin haahuillessa pikkuisen liian läheltä isoa tammaa. "Jätetään pysähdykset pois ja keskitytään hakemaan hyvä kevennys ja sitä myöden raviin tahtia." 

"No nyt se Kössi makaa aika raskaasti sun kädelle, Emilia, vähän pökköä pesään. Kevennä hetki vähän nopeammin kuin poni ravaa, niin saat sitä kevennyksellä reippaampaan tahtiin. Pohkeet silti kiinni!"

Zilja sen sijaan lähti vähän turhankin reippaaseen raviin ja laittoi mutkat suoraksi. "Otappa sieltä käyntiin ja uusi ravi, Axel! Rauhoita ja rentouta oma kevennys, pidä käsi hiljaa omalla paikallaan ja yritä leipoa Ziljan raviin rentoutta oman kevennyksen kautta." 

"Jalat pitkiksi alas ja polviin ja nilkkoihin joustoa, Luka! Huomaa että sä olet tottunut keräämään jalkoja lyhyiksi, Lydde-jättiläisen kanssa ei tarvitse, päin vastoin. Yritä venyttää jalat rennoiksi Lydden kyljille, niin sä pääset vaikuttamaan siihen pohkeilla jännittämättä niitä." Lukalla oli alkuun vähän ongelmia löytää kevennykseen tahtia, kun Lydde harppoi loikkamaisia raviaskeliaan. Mahtoi keskihalkaisija tuntua lyhyeltä. 

"Rentous kevennyksessä on kaiken a ja o! Muuten on tosi vaikea lähteä vaikuttamaan hevoseen keventäessä, kun jalkojen jännittäminen heijastuu selän kautta aina käsiin saakka. On helpompaa rentoutua ravin tahtiin, kun painon saa pudotettua kantapäille. Vähän kuin tekisi salilla kyykkyjä: painopiste on kantapään alla ja lantio liikkuu reisi- ja pakaralihasten varassa."

Queen ravasi jo huomattavasti tyytyväisemmän näköisenä, kun siltä ei pyydetty monimutkaisia asioita, kuten pysähdyksiä. Tammasta oli lyhyessä ajassa noussut yksi mun suosikeistani ersolalaisista hevosista, sillä oli persoonaa ja luonnetta vaikka muille jakaa. Ratsastuskouluhevoseksi se oli virkistävää.

"Hyyvä, istutaan sitten alas satulaan harjoitusraviin ja tullaan hetkeksi koko uralle. Ottakaa jalustimet pois siinä ravaillessanne ja nostakaa ne etukaarelle. Muistakaa taas pitää hyvät välimatkat, tekee vaikka ylimääräisen voltin jos kaverin hännästä alkaa erottaa liikaa yksittäisiä jouhia."

"Ihan ekana haette vaan sen saman rentouden kuin äsken keventäessä, ja siitä sitten pikkuhiljaa lähdette pyytämään enemmän ravia. Ei mitään mummoravia! Käyntiravissa nyt istuu kuka vaan, mutta koulutuomarit ei semmoista oikeen arvosta. Eli pohkeet lähellä ja vatsalihakset tiukkana! Saa, Luka, ottaa käyntiä välillä pari askelta, jos alkaa siltä tuntua..."

Venus pureskeli kuolainta niin äänekkäästi, että sen kuuli jo puoli kierrosta ennen kuin tamma ravasi ohi korvat puolittain luimussa.
"Siellä Venuksella voisit vähän hakea ryhtiä omaan istuntaan vatsalihaksista ja höllätä kädellä." 

"Ziljahan ravaa oikein nätisti! Istu vaan, Axel, syvemmälle satulaan ja hae istunnasta rentoutta ja pyöreyttä tamman askeleeseen. Katso kuitenkin ettei sun pohkeet ajaudu irti kyljistä. Zilja helposti jää tuohon vaiheeseen, jossa se ei protestoi muttei varsinaisesti rentoudukaan." 

"Kössiä voi vähän pyytää enemmän eteen! Pois makaamasta sieltä ohjilta ja hieman aktiivisempaan raviin." 

"Lyddellä vielä polvet irti satulasta, että se pääsee liikkumaan oikeasti eteen."

"Queenilla koeta hakea tasapaino liikkeen päälle - istu takataskuille - jotta sun käsi pääsee rentoutumaan ja sitä kautta hevonen hieman pyöreämmäksi niskasta." 

"Hyvä Siru! Yritä ihan vaan rentoutua sinne satulaan, älä yritä tahdittaa Severiä liikaa istunnalla vaan päästä lantio seuraamaan rennosti ponin liikkeitä." 

Välikäyntien jälkeen pyysin ratsastajia taas keräilemään ohjia ja jättämään vielä jalustimet pois.
"Tekee hyvää tasapainolle", virnuilin Lukan tuskaiselle ilmeelle. "Lähdetään sieltä Kössi kärjessä koko rata leikkaalle ja tullaan katsomopäätyyn käynnissä. Haetaan siellä lävistäjän aikana, noin puolessa välissä, käyntiin vähän lisää tempoa. Ja taas ne painoavut käyttöön ekana!"

"Herkimmillä hevosilla melkein riittää että käyntiä kokoaa kulman aikana ennen lävistäjää, istuu oikein kunnolla liikettä vasten ja tekee pieniä pidätteitä nyrkin sisällä - ja sitten myötää."

"Sitten on näitä ei-niin-herkkiksiä, kuten Kössi ja Severi, joilla pitää tehdä vähän enemmän töitä puolipidätteillä ja pohkeilla." 

"Queen on sitten taas vähän näiden kahden välimaastosta, se osaa vaatia tiettyä herkkyyttä ratsastajaltaan, mutta toisaalta sen kanssa pitää olla myös todella selkeä ja ehdoton."

"Hakekaa sinne ihan kunnon muutokset!" 

"Sitten voitte lopuksi ottaa vielä lävistäjän lopusta laukannostot ja jatkaa laukassa aina uudelle lävistäjälle saakka."

Lydde ampaisi hurjaan kiitoraviin. "Hups, sillä jättiläisellä muuten pitää laukka nostaa istunnalla: eli nosta sisäistuinluu ylös ja eteen." 

"... ja sitten kun haluat sen pois laukalta, istu liikettä vastaan. Ohjasta se jää vain kokoamaan laukkaa."

"Yrittäkää hakea näinkin lyhyellä laukkapätkällä hyvälaatuisia askeleita, vaikka niitä ei olisi montaa! Ei jätetä hevosia vaan laukkailemaan, kun se laukka kerran on nostettu, vaan ratsastetaan askel kerrallaan kunnes tullaan taas siirtymiseen."

"Hyvä! Eiköhän tässä ollut yhdelle kertaa asiaa riittämiin. Rentous oli päivän sana, joten jatketaan samalla teemalla loppuraveihin. Hakekaa siis koko uralla molempiin suuntiin oikein isoa ja rentoa ravia, niin että hevoset saa venyttää kaulaa ja askelta oikein pitkäksi. Ja nyt saa ne jalustimet ottaa, heh." 

[Emilia]

1. Tunti, Emilia – Kössi

Me meinattiin Kössin kanssa myöhästyä tunnilta, sillä hoitotuokio ennen tuntia venyi molempien unohtuessa haaveilemaan ja nauttimaan kiireettömästä tuokiosta. Vilkaisu kelloon paljasti sen, että varusteiden pitäisi olla jo päällä, ja meidän menossa maneesiin, jolloin varustaminen pitikin tehdä pika-aikataululla. Tämän herran kanssa varustamiseen ei kestänyt onneksi kauaa, tuo seisoskeli vain kiltisti aloillaan ilman mitään kiirettä ja höseltämistä. Ja mehän ei lopulta myöhästytty tunnilta ollenkaan, ja hyvä niin, olisihan se ollut noloa myöhästyä kauden ensimmäiseltä tunnilta.
”Pidetään tämä eka kerta rentona ja helppona” Vionan sanomana oli musiikkia korvilleni, sillä olin ihan rikki Katrin maanantain estetunnista. Olisi ehkä pitänyt tehdä jotain lihaskuntotreeniä ratsastustauon aikana, mutta helppohan se on taas olla jälkiviisas.

Heti alkuverryttelyistä asti oli selvää, että tämän päivän ratsu oli ihan eri puusta veistetty kuin maanantain tanssahtelija. Kössi vaikuttikin siltä, ettei sen maailma järkkyisi suunnilleen edes maailmanlopun hetkellä. Tällä tunnilla voisinkin keskittyä vain omaan tekemiseen, siis heti kun saisin Kössin liikkeelle.. Hitusen nolottikin, kun Viona joutui sanomaan minulle niinkin perusasiasta kuin reippaasta kävelemisestä. Olin tehnyt aloittelijamaisen virheen ja jäänyt pyytämään Kössiä vain pohkeilla eteenpäin, vaikka jo ennen Vionan muistutusta, olisi minun pitänyt tajuta käyttää raippaa. Vai että tällainen kaveri tämä Kössi. Pysähdys ja peruutushan meiltä sujui mallikkaasti, mutta se kävely.. Sen kanssa sai tehdä oikeasti töitä, ettei me vaan laahustettu eteenpäin. Ongelmat käynnin kanssa siirtyivät myös raviin, ja jos maanantain tunnin jälkeen reidet olivat kipeät, niin alkoi vaikuttamaan vaarallisesti siltä, että tämän tunnin jälkeen kädet olisivat muusia, sillä Kössi alkoi tuntua edestä todella raskaalta. Vionan neuvo nopeammin keventämisestä toimi Kössin kanssa, ja siihen kun yhdisti raipalla muistuttamisen, niin Kössi todella alkoi liikkua hitusen reippaammin.

Vionan sanat jalustinten pois ottamisesta ei saaneet samanlaista jännitystä aikaan kuin monesti, sillä allani oleva poni ei olisi voinut olla varmempi ja tasaisempi. Toki kokoaikainen eteenpäin hoputtaminen sai jalkani hitusen jännittymään, jolloin rentoutta istuntaan piti hakea jonkin aikaa. ”Ei mitään mummoravia” sai irvistyksen käväisemään huulillani, se olisi ollut meidän heiniä. Mun mielestä meidän ravi oli jo aika kiva, mutta Viona oli eriä mieltä ja sanoi, että ponia saisi pyytää vielä enemmän eteen. Mitä tässä koko ajan muka sitten yritettiin? Nyt ravia, perkele! Ei tämä tunti nyt näin voinut mennä, tässähän tunsi itsensä lähes aloittelijaksi. Noh, tunnin teema meidän kahden osalta oli tullut selväksi jo alkutunnista, ja viimeinkin laukkaamisen jälkeen loppuraveissa, Kössi alkoi tuntua siltä, että homma eteni. Enää ei löntystelty, vaan poni kulki rennon oloisesti eteenpäin, eikä koko aikaa tarvinnut tehdä hirveästi töitä sen eteen, että liikkumista tapahtui eteenpäin. Toki tämä rento eteneminen olisi voinut näkyä jo vähän varhaisemmassa vaiheessa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

---

Kylläpä Kössi laittoikin sinut töihin, heh! Tässä taas nähtiin se ratsastustunneilla käymisen suola; miten erilaisia tunneista tulee erilaisilla hevosilla! Jollain vähän reippaamalla hevosella tunnin kulku olisi ollut tyystin erilainen. Nyt jouduit keskittymään omaan tekemiseesi ihan täysillä. Ne hetket, jolloin huomiosi herpaantui (joita ei muuten montaa ollut, ratsastit ihan hiiren hiljaa suu tiukkana viivana), Kössikin vähän lässähti ja meinasi pari kertaa rikkoa käynnille. Etenkin tunnin loppua kohden aloit kuitenkin päästä jo vähän kiinni siitä, miten Kössistä saa kuorittua ihan kunnollista liikettä irti. Meinasit kyllä tyytyä vähän vähempään, mutta minusta pieni ratsastajan patistus toi esiin ihan uuden Emilian ja varsin kivaa ravia tallin laiskimmalta pullaponilta! Hyvä Emilia, joskus pitää tehdä vähän enemmän töitä saavuttaakseen haluamansa. ;) 
- Viona 

3 tp Tämä oli aika perinteinen tuntikuittaus, johon olisi helposti saanut lisämaustetta dialogin ja kuvailun avulla. Lisäpontta tarinalle toi aiemmin viikolla ratsastettu tunti ja kipeät reidet, tosin niitäkin olisi voinut hyödyntää tarinassa vielä laajemmalla mittakaavalla. Päähenkilö olisi esimerkiksi voinut hetkellisesti luovuttaa kevennyksen suhteen ja valittaa kovaan ääneen tuntikavereille hevosen kaulalla maaten. Ehkä hieman kärjistetty esimerkki, mutta saat varmasti kiinni ajatuksesta. :) Pointti tässä varmaan oli, että rohkeasti omaa ääntä kehiin myös tuntitarinoihin! 

[Sara]

1. tunti, 7.3.2019


Vai että Venus. Nimi ei sanonut mulle yhtään mitään, joten jouduin nykäsemään ohi kulkevaa hihasta.
"En oo ihan varma, mut muistelisin nähneeni sen karsinan tossa suunnassa", tyttö sanoi osoittaen käytävää eteenpäin. Kiitin ja lähdin kävelemään tytön osoittamaan suuntaan lukien jokaisen karsinan ovessa olevan kyltin. Lopulta löysin oikean karsinan ja katselin ruunikkoa tähtipäätä kalterien välistä. Otin karsinan numeron talteen ja lähdin sattarista hakemaan tamman harjapakkia. Ei me hoitohetken aikana juurikaan tutustuttu toisiimme, tai ainakaan Venus ei tutustunut muhun. Sain aika hyvän käsityksen, että nyt on vastassa hyvinkin arka tapaus.

En alkuun osannut päättää mitä mieltä olin Venuksesta. Tamma tosiaan oikoi ja paljon mikäli sai pienenkin mahdollisuuden jäädä tuijottelemaan nurkkiin. Se tuntui oudolta, koska Cessi ei tehnyt sitä juuri koskaan. Niinpä jo heti alkuun pääsin tekemään töitä ihan kunnolla. Oikovat hevoset olivat aina olleet inhokkejani, osin sen takia, että niiden kanssa piti kaikki tehdä vaikeimman kautta.

Pysähdyksissä huomasin heti pahimman ongelmani eli liian kovan käden. Venus puri kuolaimeen, joten aloin liikuttelemaan kuolainta nyrkkejä availemalla. Tilanne helpottui aivan aavistuksen, muttei kuitenkaan niin paljon kuin olin toivonut. Peruutuksissakin meillä kesti hetki, ennen kuin saatiin aikaan edes kohtuullisia suorituksia - ainakin omasta mielestäni.

Vaikka Cessilläkin on aika iso ravi, niin kyllä Venus veti ylivoimaisesti pidemmän korren. Mulla kesti todella kauan tottua tamman isoihin askeleisiin ja harjoitusravissa pompin kuin mikäkin perunasäkki satulassa, joten ei ihme että hain tukea täysin väärästä paikasta eli Venuksen suusta. Koko kropan rentoutus, hartiat taakse ja vatsalihakset käyttöön, niin ainakin kovaääninen kuolaimen pureskelu loppui.

Olin aivan loppu laskeutuessani Venuksen selästä alas. Vieläkö sai karata kurssilta pois??