kwpn-r We're Both Nuts eli Venni

[Viona]

kwpn-r We're Both Nuts eli Venni
Omistaja: Luka

[Luka]

25/02/2019 Muutto

Venni loikkas vähän turhan vauhdikkaasti ulos trailerista. Me oltiin kyllä harjoteltu nätisti trailerista poistumista, mutta ruuna näytti unohtaneen ne opit tehokkaasti. Rautiaan pää heilu puolelta toiselle, kun se kaula pitkänä katseli ympärilleen. Mä olin jo jonkun aikaa omistanu Vennin, mutta se oli asustellu pienellä puskatallilla, missä ei ollu edes kenttää. Jos me haluttais kisaradoille ja kehittyä johonkin suuntaan, Susikalliossa olis siihen paremmat puitteet. Ja se puskatalli oli kamalan pitkällä, tänne mulla oli paljon lyhyempi matka.

Joku hapannaamainen mies ilmesty tallista ja käveli meitä kohti. Venni päätti säikähtää miestä ja yritti lähteä johonkin, mutta mä pidin tiukasti liinasta kiinni.

"Se taitaa olla Venni. Sen karsina on täällä", mies vain totes ja lähti takasin tallia kohden, ennen kuin kerkesin vahvistamaan miehen oletusta. Mä lähdin taluttamaan ruunaani miehen perässä, mutta Venni oli taas eri mieltä. Se meinas jyrätä mut, koska yhtäkkiä sillä oli kiire miehen perään.

"Käyttäydys nyt", sihahdin rautiaalle, joka katso mua viattomasti. Aina mä en ollut varma, kuka talutti ja ketä.

Venni pujahti karsinaansa sen kummempia ihmettelemättä, sillä ei ollu koskaan ongelmia sopeutua uusii paikkoihin.

"Satulahuone ja muut löytyy tosta oven takaa", mies, joka ei ollu vieläkään esittäytynyt, selitti. Samalla kun mä otin Venniltä kuljetussuojia pois, mä sain kuulla missä ruunani tarhaa ja muita käytännön juttuja. Sitten mä huomasin miehen olevan poissa ja me jäätii kahden Vennin kanssa.

"Saat nyt hetken hengailla yksikses, kun kannan sun miljoonat tavarat autosta", hymähin ruunalle, jättäen sen harmaa fleeceloimi päällä karsinaansa.

Sitä tavaraa oli ihan tosissaan järjettömästi, vaikka mun mielestä ihan nii paljoa ei tarvitsis. Paitsi etten mä ollut keksinyt mitään, mitä vois myydä pois. Suurin osa Vennin varusteista oli edellisen omistajan jäljiltä. Mun oli pakko olla tyytyväinen, että entinen omistaja oli hommannut sille mustia ja harmaita varusteita. Olisi menny varusteet vaihtoon, jos ne olis kaikki ollut pinkkejä tai punaisia. Tavaraa olis huomattavasti vähemmän, jos olis vain yksi satula ja yhdet suitset, mutta niitä nyt oli kuitenkin kahdet.

Kun tavarat oli pois autosta ja trailerista, ne pitäis järjestellä paremmalla ajalla järkevämmin, siirsin yhdistelmän vähä sivumpaan. Se traileri oli äidin, eli nykyään oikeestaan mun ja Vennin käytössä, joten mulla ei ollu kiire palauttaa sitä. Mä jäin parkkipaikalle polttamaan yhen tupakan, koska se tais olla ainoa polttamisee sallittu paikka tällä alueella. Ei siinä, järkeväähä se vain oli. Ei kukaan varomaton, kuten vaikka meikäläinen ite, sytyttäis tallia palamaan jos sen nurkalla polttelis.

Kun mä palasin talliin yksärien puolelle, viritin Vennin jalkoihin suojat ja viskasin sen enkkusuiset ilman ohjia sen päähän sekä kiinnitin liinan suitsiin. Vaikka Venni osas välillä olla vähän laiska, keräs se aika hyvin energiaa, jos se ei päässy mihinkään. Joten me lähdettäisiin kävelylle ihan jätkien kesken ja toivottavasti palattais ehjinä takasin. Siitä sitten tiedä, oliko järkevää lähteä ensimmäiseksi tutkimaan jalkaisin maastoja energisen hevosen kanssa, mutta miks ei.

Kaikkialla oli oudon hiljaista maanantai-illaksi ratsastuskoululla, mutta talli taisi vasta avata oviaan. Joten ei kait se niin ihmeellistä ollukkaan. Mulle kelpas rauhallisuus, ei tarvinnu katella niitä vaahtosammuttimen kokoisia pikkulikkoja puunamassa ponejaan. Mä nautin omasta rauhasta tallilla ja se saiki mut miettimää, miks mä olin vaihtanut pieneltä tallilta ratsastuskoululle. Mitähän tästäki tulis?

[Viona]

Tervetuloa vaahtosammuttimien, pörröisten palloponien ja happamien tallityöntekijöiden luvattuun maahan, aka ratsastuskouluun! Tästä viikosta onkin syytä nauttia, sillä ensi viikon maanantaina ne tunnit sitten pyörähtävät käyntiin, ja autiot käytävät, hiljainen satulahuone ja tyhjä maneesi ovat haikea muisto vain. Siispä nauti niin kauan kuin sitä kestää! Toki jos oikein haluaa vältellä ratsastuskouluelämää, suosittelen ajoittamaan tallilla käymisen mahdollisuuksien mukaan tuntiaikojen ulkopuolelle. Tallin avaimen säilytyspaikka kerrotaan tallin säännöissä (toim. huom. päivitetty tänään), jos sattumalta tulet paikalle sellaiseen aikaan ettei tallilla ketään muita ole. Kun oven on avannut, avaimen voi viedä tallikeittiön vedenkeittimen alle jemmaan - sieltä sitä tuskin kukaan pitkäkyntinen tajuaa etsiä.

Venni vaikuttaa mukavalta tyypiltä, mahtaakohan peräti tottua ratsastuskouluelämään ennen omistajaansa...

- Viona

3,5 tp Tarinaan oli selvästi panostettu ja käytetty aikaa talliin tutustumiseen, ja repliikit toivat tarinaan mukavasti elävyyttä. Jäin kuitenkin ehkä kaipamaan vielä sitä viimeistelevää silausta. Kenties sellainen löytyy kun hahmo, hevonen ja paikat tulevat tutummiksi! Siispä tervetuloa talliin, tästä se lähtee :)